Maailman ympäristöpäivä 2021
YK:n yleiskokous julisti vuonna 1972 kesäkuun viidennen päivän maailman ympäristöpäiväksi. Teemapäivän tarkoituksena on herätellä keskustelua ympäristön merkityksestä ja rohkaista ihmisiä ottamaan huomioon toimintansa ympäristövaikutukset. Tänä vuonna aiheena on ekosysteemin palauttaminen luonnontilaan.
Ekosysteemi
Ekosysteemi on elollisen ja elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jossa lajit vuorovaikuttavat keskenään elottoman ympäristön tarjoamien resurssien mukaan. Esimerkiksi järvi tai lampi muodostaa oman ekosysteeminsä, jossa elollinen ympäristö koostuu esimerkiksi järven kaloista, pohjaeläimistä, planktonista ja kasveista, ja järven fysikaalis-kemialliset tekijät, kuten vesi ja pohjan kivet muodostavat sen elottoman osan. Vaikka eri ekosysteemit, kuten järvi ja rantametsät, linkittyvät toisiinsa, ajatellaan esimerkiksi järveä kuitenkin omana kokonaisuutenaan.
Maa- ja meriekosysteemit sitovat noin puolet ihmiskunnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Sekä luonnontilaiset että ihmisen muokkaamat ekosysteemit tarjoavat mahdollisuuksia hiilen sitomiseen ja päästöjen vähentämiseen. Kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen kuitenkin mahdollistuu vain pitämällä ekosysteemit terveinä, sekä ennallistamalla vahingoittunut ympäristö.
Ekosysteemin kunnostaminen
Mahdolliset ennallistamis- tai kunnostustoimet ovat riippuvaisia siitä, millainen ekosysteemi on kyseessä ja mitkä kunnostuksen tavoitteet ovat – tavoitellaanko luonnontilan palauttamista vai kompromissia, jossa esimerkiksi yhteisön etu tai kustannukset asettavat reunaehtoja sille, miten pitkälle kunnostus voidaan viedä. On myös hyvä selvittää, mistä syystä luonnontila on heikentynyt. Muutokset ekosysteemissä eivät välttämättä aina ole ihmisperäisiä, vaan saattavat johtua luonnon omista prosesseista, kuten esimerkiksi maankohoamisesta. Kaikkea ei aina voida palauttaa luonnontilaan, mikäli kyseisellä alueella sijaitsee ihmistoimintaa ympärillä, mutta monin paikoin ihmistoiminnan avulla kuitenkin ympäristön kuntoa voidaan parantaa.
Ravinnepäästöt ovat vesiekosysteemien yleisin ongelma nykyisin. Monet maa- ja metsätaloustoimet aiheuttavat valumia vesistöön ja sitä myötä mm. vesistön rehevöitymistä. Vesiekosysteemin kunnostuksen kannalta oleellisempaa on hoitaa syytä eikä seurausta. Särkikalojen runsastuminen järvessä voi olla seurausta kasvi- ja eläinplanktonin lisääntymisestä, jonka juurisyy puolestaan voi löytyä valuma-alueella syntyvästä liiallisesta ravinnekuormituksesta. Tällöin kunnostuksen onnistumisen kannalta välttämätön keino parantaa vesistön tilaa on vähentää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Valuma-alueella tehtäviä ennallistamistoimia voivat olla esimerkiksi erilaiset kosteikot tai pintavalutuskentät, joissa ravinteita ja kiintoainetta pidättyy kasvillisuuteen ennen veden päätymistä vesistöön. Erilaisia ennallistamistoimia voidaan tehdä myös soilla ja kosteikoilla, tai esimerkiksi rajatummalla alueella jättämällä vesistöä rehevöittävät tai kuormittavat tekijät suojavyöhykkeen taakse. Nykyään suositellaan erilaisten suojavyöhykkeiden jättämistä, jolloin esimerkiksi metsäojaa ei enää kaiveta vesistöön asti.
Vesistöjen kunnostustoimet ovat kustannustehokkainta silloin, kun ne kohdistetaan valuma-alueelle, eikä vesistöön itsessään. Yksinkertaisimmillaan vesistöä kuormittaa yksi pistemäinen päästölähde – esimerkiksi jokin teollisuuslaitos, mutta monesti kyse on monimutkaisemmasta tilanteesta. Pistekuormittajia voi olla yhtäaikaisesti useampiakin, tai valuma-alueella voi syntyä hajakuormitusta esimerkiksi maa- ja metsätaloudesta. Helpointa ennallistamista on lähteä tavoittelemaan tehtaan päästöjä vähentämällä tai hillitsemällä. Hajautetummalla alueella, jossa yksittäistä päästölähdettä ei voida jäljittää, tarvitaan laajempia analyysejä. Ekosysteemin ennallistamistoimien yhteydessä on tärkeässä roolissa ympäristön tilan seuranta, jotta kunnostussuunnitelmassa voidaan arvioida mahdollisia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia.
Vastuullisuustekoja
Vastuullisuudesta, hiilijalanjäljistä ja elinkaarianalyyseistä on puhuttu jo pitkään, mutta vasta viime vuodet ovat osoittaneet vastuullisuustekojen nousevan osaksi liiketoiminnan harjoittamiseen olennaisesti liittyvää ajattelua. Yrityksillä on erilaiset velvollisuudet ympäristön kannalta kiristyneen lainsäädännön myötä, mutta monet haluavat ulottaa toimiaan pelkkiä velvoitteita pidemmälle. Ajatusmallin muutoksen huomaa selkeästi, kun halu tehdä positiivinen vaikutus luonnolle toiminnan lopettamisen jälkeen on yleistynyt, ja erilaisia toimia kohdistetaan ympäristön palauttamiseksi ja biodiversiteetin parantamiseksi.
Erilaisten toimintaympäristöjen palauttaminen luonnontilaan on aina haasteellista, mutta jo toiminnan aikana tämä suunnittelu kannattaa aloittaa ja miettiä pieninä askelina. Jo pienetkin teot toiminnassa ja ympäristössä voivat osaltaan parantaa ympäristön tilaa ja samalla vaikuttaa ennallistavasti läheisiin ekosysteemeihin.
Lisätietoja:
Henna Ruuth
Asiantuntija
+358 40 7219 675
henna.ruuth@envineer.fi
Toni Uusimäki
Johtava asiantuntija
+358 40 1878 408
toni.uusimaki@envineer.fi
Viime vuonna luontoasiantuntijamme Mikko kirjoitti biodiversiteetistä ympäristöpäivän teeman yhteydessä. Siitä voit lukea lisää täältä.
Lähteet: