Vastuullisuuden raportoiminen vaatii suunnitelmallisuutta

Vastuullisuutta. Kestävyyttä. Sustista. Hyvää yrityskansalaisuutta. Velvoitetta. Vapaaehtoisuutta. Vastuullisuus eli kestävyys (sustainability) on vahvasti kaikkien huulilla. Aktiivista early adaptereiden joukkoa lukuun ottamatta minulle on jäänyt vaikutelma, että monelle on vielä varsin vierasta, mitä vastuullisuus oikeasti pitää sisällään ja miten se tulisi kytkeä omiin liiketoimintatavoitteisiin. Selvää kuitenkin on, että kestävyyden kelkasta putoajille teema tulee tuottamaan jatkossa merkittäviäkin haasteita omien asiakas- ja yhteiskuntasuhteiden hoidossa. Esimerkiksi pelkkä ympäristö- ja työturvallisuuslainsäädännön noudattaminen ei riitä osoittamaan, että yritys toimii vastuullisesti.

Vastuullisuusraportointidirektiivi voimaan vuonna 2024

Vastuullisuustyötä konkreettisesti ohjaavalle lainsäädännölle on ollut tilausta. EU:n pitkään suunnitteilla ollut vastuullisuusraportointidirektiivi eli CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on vihdoin hyväksytty Euroopan Unionissa lopullisessa muodossaan marraskuun lopussa. CSRD velvoittaa ensi vaiheessa suuria yrityksiä raportoimaan kestävyystavoitteistaan osana tilinpäätöstä porrastetusti vuodesta 2024 lähtien siten, että ensimmäisten suuryritysten pitää raportoida vuoden 2024 vastuullisuustiedoista vuonna 2025 julkaistavassa tilinpäätöksessä. Kirjanpitolaissa suuryrityksellä tarkoitetaan kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:

• taseen loppusumma 20 miljoonaa euroa,
• liikevaihto 40 miljoonaa euroa ja
• tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.

Nämä toimijat ovat siis raportoinnin ensimmäisessä aallossa, mutta heti perään samat velvoitteet tulevat koskemaan muita suuryrityksiä, pienempiä listayhtiöitä ja tiettyjä rahoitusalan toimijoita. Väistämätöntä lienee, että CSRD-raportointi koskettaa kuitenkin myös PK-yrityksiä – ensi vaiheessa toimitusketjujen kautta, kun erityyppistä ympäristö-, työ- ja hallintotapaan liittyvää tietoa toimitetaan suuremmille yhteistyökumppaneille osana näiden raportoitavan datan keruuta. Direktiivin voimaantuloaikataulu tarkoittaa käytännössä, että vuosi 2023 on se aika, jolloin tulevaan raportointiin pitää alkaa jo valmistautua.

Vastuullisuusraportoinnin teemat

Mitä tietoa sitten kerätään tai voidaan kerätä? Direktiivin velvollisuuksia täydentävät konkreettisella tasolla EU:n vastuullisuusraportointistandardit (EU Sustainability Reporting Standards ESRS), jotka ovat vielä luonnosvaiheessa ja hyväksyttävinä vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla. Vaikka standardit ovat sisällöltään hieman supistuneetkin käsittelyn edetessä, puhutaan edelleen hämmentävän laajasta paketista: raportointi voi kattaa enimmillään 84 teemaa ja niiden sisällä 1144 (kyllä, tuhatsataneljäkymmentäneljä) yksittäistä raportoitavaa asiaa. Jos teemoja haluaisi kuitenkin selvyyden vuoksi niputtaa suurempiin kokonaisuuksiin, antaa alla oleva taulukko jonkinlaisen yleiskuvan asioista, joita raportointivelvoitteet voivat pitää sisällään:

Raportoinnissa onkin kyse siitä, että yrityksen ympäristö-, sosiaaliset ja hallinnolliset vaikutukset (ESG) tulee saattaa mitattavaan muotoon. Sosiaalisen vastuun ja hallinnon painoarvo raportoinnissa on yhtä suuri kuin ympäristöasioiden, mikä julkisessa keskustelussa on välillä hieman unohtunut. Kuitenkaan hyvän raportoinnin tarkoitus ei suinkaan ole, että tietoa kootaan kaikista yli tuhannesta yksityiskohdasta. Raportointiin liittyy olennaisesti kaksinkertaisen olennaisuuden periaate (double materiality), jonka mukaisesti yritykset arvioivat eri teemojen, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia yrityksen tulokseen ja toimintaan (outside-in), sekä yrityksen oman toiminnan vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön (inside-out). Tarkoitus on siis keskittää raportointi sellaisiin teemoihin, jotka ovat aidosti toimijalle olennaisia, sekä taloudellisesti että vastuullisuuden kehittämisen kannalta.

Raportoitavien teemojen tunnistaminen edellyttää ensinnäkin yrityksen vastuullisuusstrategiaa, jossa luodaan suuntaviivat vastuullisuustavoitteille. Vähintään yhtä tärkeä työvaihe on olennaisuusanalyysi, jossa omia avainhenkilöitä ja sidosryhmiä kuullen määritellään tärkeimmät seuranta- ja raportointikohteet sekä niiden perusteella myös tavoitteet konkreettiselle kehittämiselle. Esimerkiksi ympäristö- ja laatujärjestelmistä tutulla tavalla ei vastuullisuusraportoinnissakaan riitä asian kertakorjaaminen, vaan tavoite olisi seurata jatkuvasti parantuvia indikaattoreita, joiden kautta esimerkiksi työtyytyväisyys, hankintakäytännöt tai materiaalitehokkuus paranevat vuosi vuodelta. Näissä asioissa Safetyneerin ja Envineerin asiantuntijat voivat olla tukenasi. Autamme myös vastuullisuusdatan hallinnassa ja raportoinnissa.

Aito vastuullisuus alkaa siitä, mihin velvollisuus päättyy

Vastuullisuustyön ei missään nimessä pitäisi olla erillisprojekti, joka jätetään yrityksessä irrallisen projektiryhmän tai vaihtoehtoisesti vain talous-, HR-, laki- tai ympäristöosaston hoidettavaksi. Hyvin tehty vastuullisuustyö – ja sitä kautta myös EU-lainsäädännön velvoitteiden täyttäminen vaatii osallistumista kaikilta näiltä toiminnoilta ja sen tulisi perustua strategiaan, johon yrityksen johto on tietoisesti sitoutunut.

Oikein asetettu, eri näkökulmat huomioiva tavoitteellisuus varmistaa, että tavoitteet ovat relevantteja ja aidosti liiketoiminnan ytimessä. Vastuullisuusraportoinnilla emme halua tehdä markkinointihöttöä, viherpesua tai hyödytöntä dokumenttisirkusta. Tarkoitus on ennen kaikkea varmistaa yritykselle kestävästi kannattavat toimintaedellytykset nyt ja tulevaisuudessa. Tämän hetken haasteellisessa taloustilanteessa kestävyyden tulisi puhutella meistä jokaista.

Kirjoittaja
Sanna Suvanto
Johtava asiantuntija
Safetyneer Oy
p. +358 40 559 9766
sanna.suvanto@safetyneer.fi

Safetyneer Oy on Envineerin sisaryritys, johon on keskitetty konsernin johtamiseen ja vastuullisuuteen liittyvät asiantuntijapalvelut.