Jari Peltomäki & Envineer

Kuva: Jari Peltomäki

Totuttuun tapaan on kesä työllistänyt luontopuolen asiantuntijoitamme koko maastokauden. Lisääntyneiden luontokartoitusten myötä meillä myös avautui mahdollisuus yhteistyöhön yhden Suomen tunnetuimman luontokuvaajan, Jari Peltomäen, kanssa. Peltomäki on urallaan toiminut Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n puheenjohtajana ja työskentelee nykyisin luontomatkailuyrittäjänä. Haastattelimme Peltomäkeä siitä, kuinka hän on tehnyt itselleen ammatin intohimosta luontoon ja erityisesti lintuihin.

”Olen luontokuvaajana harrastanut lintuja noin 10-vuotiaasta saakka – yli 40 vuotta”, Jari kertoo. ”Siinä välissä on tullut vietettyä paljon aikaa rengastamalla ja lintuasemilla. Linnut ovat seuranneet tekemistäni aina. Sittemmin tein niistä ammatin, jolla elättää itsensä.”

Jari perusti 90-luvun alussa matkatoimisto Finnature Oy:n, jonka kautta he ovat puolisonsa kanssa tuoneet ulkomaisia matkailijoita Suomeen katsomaan ja kuvaamaan luontoa sekä lintuja. He ovat myös järjestäneet matkoja eri puolille maailmaa kuten Antarktikselle, Japaniin tai Huippuvuorille. ”Finnaturen alkuaikoina tutustuin nykyään Envineerillä vaikuttavaan Toni Uusimäkeen. Toni oli meillä oppaana”, Jari kertoo. ”Tonille soitin viime vuonna, koska pandemia vaikutti niin rajusti matkailubisnekseen. Korona pysäytti toimintamme täysin.” Me Envineerillä otimme mielellämme apujalkapareja luontokartoituksiin, ja niin yhteistyömme sai alkunsa.

Lintulaskentoja usealla vuosikymmenellä

Kun Jari 1980-luvulla aloitti lintukartoitukset ja -laskennat, perustui koko toiminta täysin vapaaehtoisuuteen. ”Ei niistä silloin maksettu, eikä sitä voinut ajatella varsinaisena työnä. Sen vuoksi kartoituksiin profiloitui ihmisiä, joille toiminta oli antoisaa harrastusmielessä. Ei ketään ammatillista toimijaa kiinnostanut aihe.” Tänä päivänä tilanne on muuttunut, sillä huoli ilmastonmuutoksesta on nostanut kiinnostusta luonnon ja sen lajien tilan selvittämistä kohtaan. Nykyään lähes kaikissa hankkeissa vaaditaan ympäristövaikutusten arviointia. Kasvava huoli on myös luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

”Luontoarvoja kohtaan kasvava kiinnostus on todella positiivinen kehityssuunta. Olen nähnyt ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia vaikutuksia lintujen parissa ja nähnyt miten linnusto muuttuu yhden ihmiselämän aikana. Yhtenä hyvänä esimerkkinä mainittakoon suokukko, joka on nykyään äärimmäisen uhanalainen. 1970–80-luvuilla suokukkoja ja niiden soitimia oli tavattoman paljon yleisemmin kuin tänä päivänä.” Nykyään lajin levinneisyys on noin 500 km pohjoisempaan ja eteläisimmät suokukot löytyvät Liminganlahdelta. Arvellaan, että levinneisyyden vetäytymiseen yksi syy on ilmaston lämpeneminen. Myös niiden määrät ovat tippuneet kymmenesosaan populaatiossa 15 vuoden aikana. Sama koskee monia muitakin pohjoisen pesimälajeja.

Toisaalla taas joissakin lajeissa kehitys on päinvastainen. ”Esimerkiksi jalohaikara, harvinaisuus vielä 1980–90-luvuilla, on nykyään jo huomattavasti yleistynyt. Haikaroiden runsastuminen on ilmaston lämpenemisen seurausta – nykyään se jopa epäsäännöllisesti pesii Suomessa.”

Mutta mikä saa ihmisen suolle seisomaan ennen auringonnousua?

”Se on luonnon oma ajoitus – aikaisena aamuna ne jänkäsirriäiset sirisee. Päivällä ei samaa äänimaisemaa enää tavoita. Vaatii toki jonkinmoista itsekuria ja itseohjautuvuutta lähteä sinne maastoon. Ja kai se kysyy myös jonkinlaista hulluutta saada kiksejä linnuista – lähteä nyt suolle aamuyöstä! Mutta yhtenäkään aamuna ei harmita lähteä aikaisin, kun siitä saa niin paljon”, kuvaa Jari aikaisia herätyksiä.

Matkailupuolella ei parhaiden kuvauskohteiden tapaaminen aina toteudu, jos lomailevat turistit eivät orientoidu aikaisiin aamuihin. ”Se on ollut näissä kartoitushommissa hienoa, että saa ja kannattaa lähteä aikaisiin. Vaikka suobiotoopit ovat rankkoja, on kesän kartoituskausi ollut kunnon kohottamisen kannalta hyvästä”, Jari kertoo. ”Ja se luonto ja kohdatut lajit itsessään, ne vaan antavat henkisesti niin paljon.”

Jarin kanssa samoilla soilla tarponut johtava asiantuntijamme Tuomas Väyrynen yhtyy tähän näkemykseen. ”Vaikka työ sinänsä on erittäin rankkaa pitkien välimatkojen, vaativien maastojen ja epäsäännöllisen vuorokausirytmin vuoksi, antaa se vastapainoksi jotain mitä muuten on vaikea muissa työtehtävissä tavoittaa. Aikaisten kevät- ja kesäaamujen herkkä tunnelma pehmeine valoineen ja tuoksuineen ainutlaatuiseen äänimaailmaan lisättynä on jotain aina vaivan arvoista.”

Luonnonrauha on suomalaisille etuoikeus

Jarille on kirkastunut kuvausmatkojen myötä myös toisenlainen arvostus suomalaista luontoa kohtaan: ”Oma rauha – kun pääsee pakoon ihmisen tuottamia ääniä, on meille suomalaisille etuoikeus. On monia maita, joissa tämä ei ole mahdollista. Meille tullaan maailmalta harvinaisten lajien sekä luonnonrauhan perässä.” Tämän vuoksi hänen mukaansa myös matkailupuolella on tarpeen tunnustaa luonnon arvo. ”Sehän on vientiteollisuutta, kun tuodaan Suomeen maailmalta asiakkaita, jotka tulevat tänne koska meillä on luontoa vielä jäljellä: hienoja paikkoja ja lintulajeja. Tämä on yksi tapa osoittaa luonnon arvo päättäjille, poliitikoille ja muille, kenen toiminta luontoa koskettaa. Luontomatkailu ei tuota nopeita voittoja tai rahaakaan niin paljon kuin lyhytaikainen luonnonantimista ottaminen. Mutta niin kauan kuin meillä on luontoa näytettävänä, voi luontomatkailun kaltaista toimintaa tehdä kestävällä periaatteella satoja vuosia.”

Luontoarvojen vaaliminen sekä ympäristövastuullisuus koskettavat onneksi tänä päivänä laaja-alaisesti eri toimijoita. Yksi konkreettinen teko, millä me ympäristöasiantuntijoina voimme vaikuttaa, on se, että teemme kartoitukset mahdollisimman huolellisesti ja tarkasti. Tällöin löydämme luontoarvoja, joita tulee ottaa huomioon ihmistoimintaa suunniteltaessa.

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija
Tuomas Väyrynen
p. +358 40 7262 798
tuomas.vayrynen@envineer.fi

Johtava asiantuntija
Toni Uusimäki
p. +358 40 1878 408
toni.uusimaki@envineer.fi